Pyhä päivää

Tämä päivitys on nyt sama kuin facebookissa, mutta pitäähän itseään korostaa myös niille ystäville, jotka eivät ole fb:ssä

Ihan itte omin pikku jalkasin, mäen ylös polkasin. Kolme kilometriä jyrkkää ylämäkeä niin, että aivan tamppaamalla piti mennä. Aamulla olin käynyt tekemssä alkuverryttelyn juoksemalla rotkossa ja takasin. Eikä tee heikkoakaan. Jostain pitäis kyllä saada karamelliä, mutta taitaa olla turha toivo. Täällä on kaikki kiinni.

Selfie piti ottaa, ihan
eka tällä reissulla.

Tää on ilmeisesti sitä viikinkiä. Muutenkin
persoonallinen talo, kupariset räsytäät.

Näkymä isolta kirkolta. Kirkon ja
puiden välistä näkyy meidän katto
ja melkein Lillehammeriin
saakka.

Eläimet

Kuvagalleria, että muistan mitä kaikkea tästä talosta löytyy:

 Vanha herra, ikää 24v, ei piittaa sähköaidoista, kulkee missä haluaa. Lisäksi on kaksi ratsastushevosta.

 Näitä sarvipäitä taitaa olla kaikkiaan 5 kpl.

 Hanhia on viisi.

 Kanoja toistakymmentä seuranaan pari kukkoa. Hautomakoneessa tulossa pari tipua lisää.

Kissoja on kolme. Tämä on pitkäkarvainen, sitten on perialaissekoite ja yksi ihan tavallinen musta karvainen.

 Hieno aita! Ikke sant? Siellä takana lymyilee hyvässä lihassa
oleva minipossu.

 Pupuja oli kolmessa paikassa. Lajiteltiin ne tyttöihin ja poikiin, eri karsinoihin, kun lisä lapset eivät olleet toivottuja.

 Ulkona olleiden hanhien lisäksi sisällä oli myös ankkoja ja muita lenteleviä.

Pari tällaistakin löytyi. Ei pidä luulla, että erehdyn luulemaan näitä eläimiksi.

Eläimistä puuttuvat enää koira ja kalkkuna.

Aiemmin tämä on ollut maitotila, mutta navettatilat on muutettu nykytarpeita vastaaviksi.

Askarteluhuone, jossa jätelaudoista teh-
ty panelointi. Tekijät: kuntoutumassa
 olleita nuoria.

Latoon on rakennettu  tilakauppa.

Maitohuone on pysynyt
karjakeittiönä.

Vanhat lypsyparret ovat hevos-
pilttuina ja askarteluhuoneena.

Rehuladossa on leipomo/keittiö.

Rehuladosta löytyy paljon muutakin.
Takana teline, jolta voi hyppiä
heiniin.

Viikon ohjelma

Tämän viikon työparit on nyt nähty. Samojen kuntoutujien kanssa tulen toimimaan huomenna ja torstaina. Perjantaina on luvassa avointen ovien päivän tämän Toftin tilan Tilakaupassa.

Tässä kuvassa on minun kantapaikkani täällä!

Nämä on kauniita maisemia. Ne on vain niin kovin vaikea
taltioida kuviin. Syvyys ja korkeusvaikutelmat hukkuvat.

Tollersrudin tilan päärakennus.

Suku on tullut tälle tilalle vuonna 1777.
T=Tollersrud. S=joka ensimmäisessä suku-
polvessa vanhin poika on nimeltään S..
ja P= joka toisessa sukupolvessa
vanhin poika on Per.

Tällaisia töitä puuhasteltiin ja sitten on pakollinen kotimaan lippu kuva!

Toft on kantapaikkani ja Tollersrudin tilalla käyn opiskelemassa lypsyä ja puuhastelen kaikenmoisia maatilantöitä. Samalla saan haastatella tilanväkeä heidän näkemyksistään/kokemuksistaan/tuntemuksistaan koskien Inn på tunet konseptia.
Inn på tunet tunnetaan Suomessa nimellä Green Care ja Ruotsissa puhutaan Grön omsorg. Siitä vain googlettamaan jos on outo käsite.

Ekan viikon loppu

Torstai ja perjantai menivät syvälliseen perehdyttämiseen. Sen seurauksena kaikki kielet ovat lahjakkaasti sekaisin. Aluehallintoviraston kokouksessa torstaina joku kysyi, että koska olet tullut ja minä sanoin ensin gestern, sitten yesterday ja vasta sitten tuli että i går. Sillai kai!

Tälläiset ovat näkymät bussipysäkillä.

Perjantain Anne Helene -opastajani kertoi minulle Inn på tunet kansallisesta ohjelmasta ja perehdyttin minut tilalle ensi viikolla tulevan nuoren tilanteeseen, jotta osaan toimia hänen kanssaan. Nuoren piti tulla jo tällä viikolla, mutta syysflunssa oli iskenyt.

Olympiatuli syttyy jälleen 12.2.2016
nuorten olympialaisissa.

On ne rohkeita poikia/tyttöjä, jotka
tuolta alas tulee. Voidaan myös pu-
hua itsesuojeluvaiston puutteesta ;)

Lauantain vietin 1994 talviolympialaisten tunnelmissa.


Sunnuntaista tulee lepopäivä. Hyvällä ilmalla taidan käydä harrastamssa ylämäkijuoksua, elleivät jalat tämän päivän kiipeilyistä johtuen ole huomenna kipeät.

Pitää vielä lisätä tänne linkki harjoittelutilani kotisivulle.

Matka ja kotouttaminen 16.9

Herätys kello puoli viisi. Kiitokset Aikulle
Nurmijärven lähitaksiin.

Välineen vaihto.

Kahden tunnin junamatka minun silmääni hivelevissä
 Norjan  maisemissa.

Hyvin tunnisti harjoittelutilan emäntä Anne Helene minut, kun mainitsin, että minulla on sitten pinkki laukku. Ei ollut epäselvää.

Samaan aikaan kanssani aloitti tilalla saksalainen poika. Anne Helenen kanssa puhuttiin ruotsia, poijan kanssa saksaa ja kolmestaan kun oltiin yhteinen kieli oli englanti. Kielikurssi luvassa!

Ensimmäinen päivä kierreltiin tilaa ja paikkoja sekä muutenkin tutustuttiin väkeen. Illan viimeisenä ohjelmanumerona oli harjoitteluohjelman läpikäynti ja huomisen kokouksen alkuinfo.

Startti

Matkan ensimmäinen ja hankalin startti takana. Eli irottauminen kotoympyröistä. Aina on jotain, minkä vielä ehtii tekemään.
Nyt junassa kohti Helsinkiä ja huomisaamu varhaisella lähden nousukiitoon... Puolilta päivin pitäisi olla jo kohteessa.
Aamulla lomittajaa opastaessani ajattelin, että nyt vois olla jo matkakuumetta, mutta sitä en tunnusta. Tavaraa on matkassa aivan käsittämätön määrä. Opinkohan koskaan pakkaamaan vain järjellisen määrän?

Alustavat tehtävät

Nyt on vauhti päällä. Kaikki ennakkoon tehtävät tehtävät on nyt tehty ja palautettu, toivottavasti. Ei ku kohti uusia kokemuksia.
Junaliput ostettu täältä Helsinkiin ja Oslosta Lillehammeriin. Ja sain muuten halpishintaan!

Uudet kuviot

Some-kurssi alkaa olla valmis ja uudet seikkailut odottavat.
Reilun viikon päästä starttaan kuukauden kestävälle harjoittelureissulle Norjan Lillehammeriin.
Paperit alkaa olla kasassa ja koepakkaus tehty, että tietää mahtuuko kaikki rinkaan. Lomittajat laitettu jonoon, joten eiköhän tästä jotain synny.