Kotiin

Seiniä pitkin varovasti uskaltauduin Holmenkollenin mäkitorniin.

Virkatyössä ollaan taas. Tiistaina ilta kuudelta olin Tervolassa ja siitä suoraan lypsylle. Monta kokemusta rikkaampana.

Viimesiä viedään

Tuimaksi vetää, kun "loma" loppuu.

Tässä me Aikun kanssa - selfie!

Turistina

Täältä näkyy mitä tänään on tehty.

Viimeinen viikko

Viimeiset viisi päivää ovat olleet tiukkoja. Lasten ja nuorten kanssa, kun töitä tehdään, päivät eivät ole lyhyitä. Kun yhtälöön vielä lisää 21 hevosta, muutama kissa, kani ja koira niin avot, ne ei päivässä tunnit riitä.
Tilan emäntä Nina on kova nainen, yksin pyöritää tätä sirkusta. Ihailtava nainen, ottanut kasvatettavakseen lapsia, joita kukaan ei huolinut. Nyt nämä lapset ovat saaneet muutamia vuosia kasvaa rakastettuina uuden äitinsä kanssa töitä tehden ja koulua käyden. Ihmeitä saa aikaan kärsivällisyys, aika, positiivisuus sekä usko ja rakkaus lapseen. Silti tie ei tule olemaan lapsille helppo tästä eteenpäinkään.
Voimia Ninalle!

Tallityttö Eevan työ-
välinnet;)

Lämpöpakkaus

Ikiliikkuja ja työväline (myös mun)

Työvälinnet.

Suurin osa rakennuksista. Vakituisia
asukkaita 6 ja viikkottaisia kävijöitä
karkeasti arvioiden  50.

Oltiin 700 m korkeudessa.

Tätä se oli koulupäivien jälkeen kello
15-20.

           Alkaa Eeva-Kaisan loma viikonloppu, kun tunnit tulivat täyteen. Systerin kanssa meinataan katsastaa Lillehammeria ja Osloa, ennen maanatain kotiin lentoa.
Norskien tapa kysyä Suomesta on, että kuinka korkealla teidän koti on. Häpeäkseni jouduin tunnutamaan, ettei ole mitään hajua, mutta heitin arvioksi, ettei ole meren huuteluvedet kaukana.

Visainen tehtävä

Erityiesti sisarelleni suunnattu kysymys: Kuka on alla olevassa kuvassa???

Dementikkojen virkistymiseen tutustumassa

Olin kolmen päivän pika pyrähdyksellä paikassa nimeltä Skjåk. Tämän meikäläisen harjoittelun vastuuhenkilö halusi, että käyn tutustumassa dementikkojen hoivaan ja samalla yhteen Norjan kuivimmista alueista.
Oli vaikea uskoa, ettei siellä oikeasti satanut noin suurinpiirtein koskaan. Kaikki oli vihreää, rehevän näköistä ja kaunista. Lähempi tarkastelu osoitti, että feikkijuttu: maassa oli kivi kiven vieressä, pellot oli useaan otteeseen sadetettu, joten ainoa mikä oli aitoa oli, ettei siellä santanut.

Tältä minusta tuntui, että olen
koko ajan pikkusen kallellaan.

Käytiin puurajalla, jossa sijaitsi entis-
aikainen kesänavetta asuintaloineen.
Kävely oli dementikon kuntoilua.

Mustioita oli niin paljon, ettei voinut
alaspäin katsoa.

Tämä kuva on minusta jotenkin,
hyvin vaikuttava. On pysty-
suora seinä ja siinä kasvaa
puita. Elämä on!

Vuorilta tulee kirkasvetisiä
puroja.

Huomaa lehmät!

Puuraja on jossain 900-1000m
välillä. Sinne mentiin ja tultiin
jalkasin. Ei huono, jalat oli
kipeät vasta seuraavana päivänä.
Norskien arkea!

Vehreyttä Otta-joen
molemmin puolin.

Veden väri oli aivan uskomaton. Kirk-
kaan vihreä (tässä näyttää samealta).

Mielenkiintoinen auto.

Aivan uskomattoman kaunista seutua. Laittakaa lomalistallenne Lom ja Skjåk. Siltä löytyvät ikilumi ja loppumattomat vaellusreitit sekä pohjoisen Euroopan korkeimmat huiput.