torstai 1. lokakuuta 2015

Dementikkojen virkistymiseen tutustumassa

Olin kolmen päivän pika pyrähdyksellä paikassa nimeltä Skjåk. Tämän meikäläisen harjoittelun vastuuhenkilö halusi, että käyn tutustumassa dementikkojen hoivaan ja samalla yhteen Norjan kuivimmista alueista.
Oli vaikea uskoa, ettei siellä oikeasti satanut noin suurinpiirtein koskaan. Kaikki oli vihreää, rehevän näköistä ja kaunista. Lähempi tarkastelu osoitti, että feikkijuttu: maassa oli kivi kiven vieressä, pellot oli useaan otteeseen sadetettu, joten ainoa mikä oli aitoa oli, ettei siellä santanut.

Tältä minusta tuntui, että olen
koko ajan pikkusen kallellaan.

Käytiin puurajalla, jossa sijaitsi entis-
aikainen kesänavetta asuintaloineen.
Kävely oli dementikon kuntoilua.

Mustioita oli niin paljon, ettei voinut
alaspäin katsoa.
Tämä kuva on minusta jotenkin,
hyvin vaikuttava. On pysty-
suora seinä ja siinä kasvaa
puita. Elämä on!


Vuorilta tulee kirkasvetisiä
puroja.

Huomaa lehmät!

Puuraja on jossain 900-1000m
välillä. Sinne mentiin ja tultiin
jalkasin. Ei huono, jalat oli
kipeät vasta seuraavana päivänä.
Norskien arkea!
Vehreyttä Otta-joen
molemmin puolin.


Veden väri oli aivan uskomaton. Kirk-
kaan vihreä (tässä näyttää samealta).


Mielenkiintoinen auto.
Aivan uskomattoman kaunista seutua. Laittakaa lomalistallenne Lom ja Skjåk. Siltä löytyvät ikilumi ja loppumattomat vaellusreitit sekä pohjoisen Euroopan korkeimmat huiput.

1 kommentti:

  1. Kyllä löytyy paljon hienoja paikkoja, kaikkialta maailmasta, ja kiitettävän moneen on päässyt tutustumaan. Tosin nuo mainitsemasi paikat on vielä näkemättä, ja vastaavasti monta muuta nähtynä. Lillehammeriin sitten viikon kuluttua.

    VastaaPoista