Kotiin

Seiniä pitkin varovasti uskaltauduin Holmenkollenin mäkitorniin.

Virkatyössä ollaan taas. Tiistaina ilta kuudelta olin Tervolassa ja siitä suoraan lypsylle. Monta kokemusta rikkaampana.

Viimesiä viedään

Tuimaksi vetää, kun "loma" loppuu.

Tässä me Aikun kanssa - selfie!

Turistina

Täältä näkyy mitä tänään on tehty.

Viimeinen viikko

Viimeiset viisi päivää ovat olleet tiukkoja. Lasten ja nuorten kanssa, kun töitä tehdään, päivät eivät ole lyhyitä. Kun yhtälöön vielä lisää 21 hevosta, muutama kissa, kani ja koira niin avot, ne ei päivässä tunnit riitä.
Tilan emäntä Nina on kova nainen, yksin pyöritää tätä sirkusta. Ihailtava nainen, ottanut kasvatettavakseen lapsia, joita kukaan ei huolinut. Nyt nämä lapset ovat saaneet muutamia vuosia kasvaa rakastettuina uuden äitinsä kanssa töitä tehden ja koulua käyden. Ihmeitä saa aikaan kärsivällisyys, aika, positiivisuus sekä usko ja rakkaus lapseen. Silti tie ei tule olemaan lapsille helppo tästä eteenpäinkään.
Voimia Ninalle!

Tallityttö Eevan työ-
välinnet;)

Lämpöpakkaus

Ikiliikkuja ja työväline (myös mun)

Työvälinnet.

Suurin osa rakennuksista. Vakituisia
asukkaita 6 ja viikkottaisia kävijöitä
karkeasti arvioiden  50.

Oltiin 700 m korkeudessa.

Tätä se oli koulupäivien jälkeen kello
15-20.

           Alkaa Eeva-Kaisan loma viikonloppu, kun tunnit tulivat täyteen. Systerin kanssa meinataan katsastaa Lillehammeria ja Osloa, ennen maanatain kotiin lentoa.
Norskien tapa kysyä Suomesta on, että kuinka korkealla teidän koti on. Häpeäkseni jouduin tunnutamaan, ettei ole mitään hajua, mutta heitin arvioksi, ettei ole meren huuteluvedet kaukana.

Visainen tehtävä

Erityiesti sisarelleni suunnattu kysymys: Kuka on alla olevassa kuvassa???

Dementikkojen virkistymiseen tutustumassa

Olin kolmen päivän pika pyrähdyksellä paikassa nimeltä Skjåk. Tämän meikäläisen harjoittelun vastuuhenkilö halusi, että käyn tutustumassa dementikkojen hoivaan ja samalla yhteen Norjan kuivimmista alueista.
Oli vaikea uskoa, ettei siellä oikeasti satanut noin suurinpiirtein koskaan. Kaikki oli vihreää, rehevän näköistä ja kaunista. Lähempi tarkastelu osoitti, että feikkijuttu: maassa oli kivi kiven vieressä, pellot oli useaan otteeseen sadetettu, joten ainoa mikä oli aitoa oli, ettei siellä santanut.

Tältä minusta tuntui, että olen
koko ajan pikkusen kallellaan.

Käytiin puurajalla, jossa sijaitsi entis-
aikainen kesänavetta asuintaloineen.
Kävely oli dementikon kuntoilua.

Mustioita oli niin paljon, ettei voinut
alaspäin katsoa.

Tämä kuva on minusta jotenkin,
hyvin vaikuttava. On pysty-
suora seinä ja siinä kasvaa
puita. Elämä on!

Vuorilta tulee kirkasvetisiä
puroja.

Huomaa lehmät!

Puuraja on jossain 900-1000m
välillä. Sinne mentiin ja tultiin
jalkasin. Ei huono, jalat oli
kipeät vasta seuraavana päivänä.
Norskien arkea!

Vehreyttä Otta-joen
molemmin puolin.

Veden väri oli aivan uskomaton. Kirk-
kaan vihreä (tässä näyttää samealta).

Mielenkiintoinen auto.

Aivan uskomattoman kaunista seutua. Laittakaa lomalistallenne Lom ja Skjåk. Siltä löytyvät ikilumi ja loppumattomat vaellusreitit sekä pohjoisen Euroopan korkeimmat huiput.

Pyhä päivää

Tämä päivitys on nyt sama kuin facebookissa, mutta pitäähän itseään korostaa myös niille ystäville, jotka eivät ole fb:ssä

Ihan itte omin pikku jalkasin, mäen ylös polkasin. Kolme kilometriä jyrkkää ylämäkeä niin, että aivan tamppaamalla piti mennä. Aamulla olin käynyt tekemssä alkuverryttelyn juoksemalla rotkossa ja takasin. Eikä tee heikkoakaan. Jostain pitäis kyllä saada karamelliä, mutta taitaa olla turha toivo. Täällä on kaikki kiinni.

Selfie piti ottaa, ihan
eka tällä reissulla.

Tää on ilmeisesti sitä viikinkiä. Muutenkin
persoonallinen talo, kupariset räsytäät.

Näkymä isolta kirkolta. Kirkon ja
puiden välistä näkyy meidän katto
ja melkein Lillehammeriin
saakka.

Eläimet

Kuvagalleria, että muistan mitä kaikkea tästä talosta löytyy:

 Vanha herra, ikää 24v, ei piittaa sähköaidoista, kulkee missä haluaa. Lisäksi on kaksi ratsastushevosta.

 Näitä sarvipäitä taitaa olla kaikkiaan 5 kpl.

 Hanhia on viisi.

 Kanoja toistakymmentä seuranaan pari kukkoa. Hautomakoneessa tulossa pari tipua lisää.

Kissoja on kolme. Tämä on pitkäkarvainen, sitten on perialaissekoite ja yksi ihan tavallinen musta karvainen.

 Hieno aita! Ikke sant? Siellä takana lymyilee hyvässä lihassa
oleva minipossu.

 Pupuja oli kolmessa paikassa. Lajiteltiin ne tyttöihin ja poikiin, eri karsinoihin, kun lisä lapset eivät olleet toivottuja.

 Ulkona olleiden hanhien lisäksi sisällä oli myös ankkoja ja muita lenteleviä.

Pari tällaistakin löytyi. Ei pidä luulla, että erehdyn luulemaan näitä eläimiksi.

Eläimistä puuttuvat enää koira ja kalkkuna.

Aiemmin tämä on ollut maitotila, mutta navettatilat on muutettu nykytarpeita vastaaviksi.

Askarteluhuone, jossa jätelaudoista teh-
ty panelointi. Tekijät: kuntoutumassa
 olleita nuoria.

Latoon on rakennettu  tilakauppa.

Maitohuone on pysynyt
karjakeittiönä.

Vanhat lypsyparret ovat hevos-
pilttuina ja askarteluhuoneena.

Rehuladossa on leipomo/keittiö.

Rehuladosta löytyy paljon muutakin.
Takana teline, jolta voi hyppiä
heiniin.

Viikon ohjelma

Tämän viikon työparit on nyt nähty. Samojen kuntoutujien kanssa tulen toimimaan huomenna ja torstaina. Perjantaina on luvassa avointen ovien päivän tämän Toftin tilan Tilakaupassa.

Tässä kuvassa on minun kantapaikkani täällä!

Nämä on kauniita maisemia. Ne on vain niin kovin vaikea
taltioida kuviin. Syvyys ja korkeusvaikutelmat hukkuvat.

Tollersrudin tilan päärakennus.

Suku on tullut tälle tilalle vuonna 1777.
T=Tollersrud. S=joka ensimmäisessä suku-
polvessa vanhin poika on nimeltään S..
ja P= joka toisessa sukupolvessa
vanhin poika on Per.

Tällaisia töitä puuhasteltiin ja sitten on pakollinen kotimaan lippu kuva!

Toft on kantapaikkani ja Tollersrudin tilalla käyn opiskelemassa lypsyä ja puuhastelen kaikenmoisia maatilantöitä. Samalla saan haastatella tilanväkeä heidän näkemyksistään/kokemuksistaan/tuntemuksistaan koskien Inn på tunet konseptia.
Inn på tunet tunnetaan Suomessa nimellä Green Care ja Ruotsissa puhutaan Grön omsorg. Siitä vain googlettamaan jos on outo käsite.

Ekan viikon loppu

Torstai ja perjantai menivät syvälliseen perehdyttämiseen. Sen seurauksena kaikki kielet ovat lahjakkaasti sekaisin. Aluehallintoviraston kokouksessa torstaina joku kysyi, että koska olet tullut ja minä sanoin ensin gestern, sitten yesterday ja vasta sitten tuli että i går. Sillai kai!

Tälläiset ovat näkymät bussipysäkillä.

Perjantain Anne Helene -opastajani kertoi minulle Inn på tunet kansallisesta ohjelmasta ja perehdyttin minut tilalle ensi viikolla tulevan nuoren tilanteeseen, jotta osaan toimia hänen kanssaan. Nuoren piti tulla jo tällä viikolla, mutta syysflunssa oli iskenyt.

Olympiatuli syttyy jälleen 12.2.2016
nuorten olympialaisissa.

On ne rohkeita poikia/tyttöjä, jotka
tuolta alas tulee. Voidaan myös pu-
hua itsesuojeluvaiston puutteesta ;)

Lauantain vietin 1994 talviolympialaisten tunnelmissa.


Sunnuntaista tulee lepopäivä. Hyvällä ilmalla taidan käydä harrastamssa ylämäkijuoksua, elleivät jalat tämän päivän kiipeilyistä johtuen ole huomenna kipeät.

Pitää vielä lisätä tänne linkki harjoittelutilani kotisivulle.