sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Oppimistehtävä 2-b

2b) Digitaalinen identiteetti

Jokaisella ihmisellä on, ja pitää olla, vapaus valita, haluaako olla julkinen, akvaariossa, tai toisen ääripään edustaja, tiukan yksityinen tai jotain tältä väliltä. Siitä lähdetään, että yksilön vapautta päättää itseään koskevista aisoista, ei koskaan saa rajoittaa. Ainoastaan lasten ja nuorten kohdalla mielestäni vanhemmilla on oikeus, suorastaan velvollisuus, rajoittaa lapsen/nuoren oikeuksia, jos nämä tuhoavat elämäänsä. Keskustelen itseni kanssa siitä, mitä vanhemmilla on oikeus lapsistaan kertoa, ennen näiden aikuistumista.

On tehtäviä, toimia, paikkoja (poliitikot, johtajat,..), joissa eletään julkisuudessa. Mielestäni näillä paikoilla olevien ihmisten tulee hyväksyä kohdallaan jonkin asteinen riepottelu. Yleensähän näille paikoille on vapaasta tahdosta hakeuduttu. Mutta samaan hengenvetoon totean, että riepottelija ei ole vapaa lausumaan julkisesta henkilöstä mitä vain, varsinkaan totuuden vastaisia lausuntoja. Vastuullisuus ja hyvät tavat kuuluvat kaikkialle.

Tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka pelkäävät sosiaalisen median tuomaa julkisuutta, suorastaan vainoharhaisuuteen saakka ja henkilöitä, jotka ovat valmiita jakamaan kaiken toisten kanssa. Palaan tässä jälleen vapauteen, jokainen tehköön omantuntonsa mukaan. Elämän lainalaisuuksiin kuuluu ”minkä taakseen jättää, sen eestään löytää”, menneen kanssa on elettävä.

Järki käteen ja turha pelko pois, verkkomaailma on myös suuri mahdollisuus.

2 kommenttia:

  1. Nostit minusta tärkeän asian esiin: mitä aikuisilla on oikeus lapsistaan kertoa. Olen itsekin asiaa pohtinut, vaikka minulla ei omia lapsia vielä olekaan ja tästä on tullut keskustelua myös perheellisten läheisten kanssa. Jotkut ovat tiukasti sitä mieltä, että lapsista ei laiteta mitään sosiaaliseen mediaan, ennen kuin nämä voivat itse päättää asiasta. Jotkut toiset taas jakavat paljonkin lapsistaan somessa. Onkin mielenkiintoista, mitä nämä lapset kasvaessaan ovat itse mieltä vanhempiensa somekäyttäytymisestä esimerkiksi vauvakuvien jaon suhteen.

    VastaaPoista
  2. Itse kuulun tuohon ensin mainittuun ei mitään lapsista someen-joukkoon. Edes nimeä en ole maininnut. Saatan kertoa lapsesta tai pojasta. Kaveripiirissä suurin osa jakaa kaiken FB:ssä, instagramissa jne. Välineenä some on oiva jakaa kuvia ja kuulumisia, mutta välillä voisi miettiä haluaako todella jakaa kaiken kaikille. Kuvien jakoon on muitakin kanavia.

    Ajattelen, että suojelen lasta enkä siksi jaa häntä. Täällä Suomessa asumme vielä lintukodossa, mutta maailmalta löytyy esimerkkejä joista Noora Barriakin oli kirjoittanut, mitä voi käydä.

    VastaaPoista